Parodia

Parodia rajoittaa tekijän yksinoikeutta määrätä teoksestaan. Tekijänoikeuslaissa ei ole erityisiä säännöksiä parodiasta. Pohjoismaissa tekijänoikeuden alalla parodiat eli ivamukaelmat ja pilkkalaulut on perinteisesti katsottu sallituksi. Parodiaa pidetään tekijänoikeuslain 4 § 2 momentissa tarkoitettuna vapaasti muuttaen aikaansaatuna uutena itsenäisenä teoksena, jolloin parodioitavan teoksen tekijän lupaa ei tarvita. Vaikka parodian tekeminen onkin sallittua ilman tekijän lupaa, parodia ei silti saa loukata tekijän moraalisia oikeuksia.

Maalaukset parodiassa
Tekijänoikeusneuvoston lausunnon mukaan teosten käyttö parodioivien uusien maalauksien esikuvina oli tekijänoikeudellisesti sallittua. Lausunnossa kyseessä olleessa parodioidussa työssä teosten käyttö toisessa kontekstissa ja tarkoituksessa poikkesivat alkuperäisistä teoksista. Tämä heijasteli kyseisen parodian tekijän tunnusomaista työtapaa yhdistellä provosoivia ja kiistanalaisia aineksia tuttuihin hahmoihin. (TN 2017:4)

Internetsivusto parodiassa
Tekijänoikeusneuvoston lausunnon mukaan internetsivun sisällön käyttäminen parodiatarkoituksessa ei ollut sallittua. Tekijänoikeusneuvoston mukaan, jotta käyttö voitaisiin katsoa sallituksi parodiaksi TekijäL 4 §:n 2 momentin nojalla, parodian tulisi täyttää itsenäisyyden ja omaperäisyyden vaatimukset niiltä osin kuin siinä oli käytetty parodian kohteena olevaa internetsivustoa. Tapauksessa parodia ei kuitenkaan ilmentänyt riittävästi tekijänsä henkisen luomistyön itsenäistä ja omaperäistä tulosta, joten parodiaa ei pidetty vapaasti muuntaen aikaansaantuna uutena itsenäisenä teoksena eikä siten sallittuna. (TN 2010:3)