Jokainen oppilas tekee koulu-uransa aikana useita äidinkielen aineita, musiikkiesityksiä, piirustuksia ja muita luovia töitä. Oppilaalle voi syntyä tekijänoikeus näihin töihin aivan yhtälailla kuin vapaa-ajallakin tehtävään työhön. Tekijänoikeuden syntymisen edellytyksenä on aina ainoastaan teoskynnyksen ylittyminen. Opetuksen yhteydessä tehtävien töiden tekijänoikeus syntyy oppilaalle, eikä koskaan oppilaitokselle.
Lähtökohtana olisi siis pidettävä sitä, että opiskelijan teoskynnyksen ylittävän työn hyödyntäminen edellyttää erillistä lupaa tekijältä. Opetustoiminta hankaloituisi kuitenkin merkittävästi, mikäli esimerkiksi aineiden ääneen lukeminen tai piirustusten seinälle laittaminen vaatisi jokaiselta opiskelijalta henkilökohtaista lupaa. Tekijänoikeusneuvosto on ottanut asiaan kantaa lausunnossaan 1989:2.
Neuvoston lausuntoa voidaan tulkita siten, että opetuksen yhteydessä syntyviä ”tavanomaisia” teoksia, kuten äidinkielen aine tai piirustus, voidaan hyödyntää opetuksen yhteydessä esimerkiksi lukemalla aine ääneen tai laittamalla piirustus luokan seinälle näkyviin, mikäli oppilas ei erikseen tätä kiellä.
Opetustoiminnassa vakiintuneita käytäntöjä voidaan siis jatkaa ns. konkludenttisen sopimuksen perusteella: oppilas on tietoinen vallitsevasta käytännöstä ja hän hyväksyy hiljaisesti työnsä käytön. Normaaliksi opetuskäytännöksi muodostuneeseen oppilaan työn käyttöön ei siis tarvitse kysyä lupaa jokaiselta oppilaalta erikseen, mutta oppilas voi halutessaan aina kieltää teoksensa käytön.
Muunlainen kuin perinteeksi vakiintunut oppilaiden teosten käyttäminen edellyttää kuitenkin erillistä lupaa tekijältä tai alaikäisen kohdalla huoltajalta.