Tekijänoikeus syntyy automaattisesti tekijälle, eikä muilla ole oikeutta hyödyntää teosta ilman erillistä lupaa. Tekijänoikeudesta syntyy usein opettajille liian ”tiukka” kuva, sillä on muistettava, että laki antaa opettajille useita lisäoikeuksia materiaalin käyttöön. Tämän ohella opetus- ja kulttuuriministeriö on hankkinut yhteisiä lupia kouluille (sopimuslisenssit). Lisäksi käytössä ovat vielä erilaiset yksilöidyt lisenssit, kuten Creative Commons, jotka antavat lisämahdollisuuksia opetuskäyttöön.
Ei kannata kuitenkaan huolestua, vaikka lupaa ei näidenkään proseduurien jälkeen olisi, sillä suostumuksen voi aina kysyä suoraan tekijänoikeuden haltijalta! Luvan hankkiminen on usein helppoa, sillä monet tekijät haluavat, että heidän teoksiaan käytetään opetuksessa. Tekijät eivät vain ole tietoisia siitä, että teosten opetuskäyttöönkin tarvitaan monissa tapauksissa erillinen lupa.
Miten lupa hankitaan?
Lupa teoksen käyttöön ei edellytä määrämuotoa. Pelkkä suullinen lupaus siitä, että teosta voi käyttää opetuksessa on aivan yhtä pätevä kuin kirjallinen sopimuskin. Paras tapa kysyä lupaa teosten hyödyntämiseen lienee sähköposti, sillä luvan saamisesta on epäselvissä tilanteissa tällöin näyttää todiste.
Lupaa kannattaa kysyä yksilöidysti, eli kertoa tekijälle, miten ja mihin tarkoitukseen teosta aiotaan käyttää. Tekijä lienee usein halukas antamaan teoksensa opetuskäyttöön, mutta kaupallinen hyödyntäminen ja materiaalin laittaminen internetiin on täysin eri asia.
Lupaa kysyttäessä kannattaa siis täsmentää, onko aineistoa tarkoitus käyttää esimerkiksi oman opetusmateriaalin tekemiseen tai teoksen esittämiseen (liikkuva kuva ja näytelmät vaativat luvan) oppitunnilla.
Teoksen kopioinnista tai esittämisestä voidaan siis aina sopia. Tekijänoikeudella suojattua materiaalia hyödynnettäessä on kuitenkin aina muistettava tekijän moraaliset oikeudet. Tekijän on saatava ”kunnia” omasta työstään, eli tekijän nimi on mainittava teosta hyödynnettäessä, eikä teosta saa käyttää tekijää loukkaavalla tavalla.