Mikä on elokuva?

Kysymys:

Tekijänoikeuslain 21 §:ssä mainitaan, ettei vapaan esittämisen säännös koske elokuvia. Miten elokuva määritetään? Minkätyyppiset av-tuotannot ovat elokuvaa?

 

Vastaus:

Elokuvateoksella tarkoitetaan tekijänoikeuslaissa liikkuvista kuvista tai liikkuvista kuvista ja äänestä muodostuvia teoksia. Tämä tarkoittaa myös lyhyitä videoklippejä (YouTube-videot) ja audiovisuaalisia liikkuvan kuvan teoksia. Audiovisuaalisia teoksia voidaan yleisesti pitää elokuvateoksina. Sen sijaan esimerkiksi tietokonepelejä on luonnehdittu audiovisuaalisiksi multimediatuotteeksi, mutta niitä ei ole tekijänoikeusneuvoston lausunnoissa pidetty elokuvateoksena (TN 1992:3).

Tekijänoikeus suojaa vain tekijänoikeudellisen teoskynnyksen ylittäviä elokuvateoksia. Tämä tarkoittaa, että elokuvateos on tekijän luovan ilmaisun omaperäinen tulos. Teoskynnyksen kannalta olennaista ei ole kesto tai elokuvan ammatillinen tai taiteellinen taso.

Tekijänoikeudessa elokuvan käsite on ymmärrettävä varsin laajasti. Elokuvateoksena pidetään liikkuvista kuvista tai liikkuvista kuvista ja äänestä muodostuvia teoksia sekä muita elokuvaamiseen rinnastettavalla tavalla ilmaistuja teoksia, jotka ylittävät tekijänoikeudellisen teoskynnyksen. Tämä tarkoittaa, että opetuskäytössä audiovisuaalisten teosten esittämiseen tulee suhtautua varovaisuudella, sillä niiden esittämiseen tarvitaan lähtökohtaisesti lupa. Jos lupaa ei ole lainkaan tarjolla tai se on vaikeasti saatavilla ja teoksen käyttö on tarpeen opetuksen havainnollistamiseksi, ei lupaa välttämättä tarvita.

Tekijänoikeusneuvoston mukaan elokuvan käsite kattaa kaikki elokuvateokset ja elokuvaamiseen verrattavalla tavalla ilmaistut teokset riippumatta niiden tyypistä, pituudesta, valmistusmenetelmästä, käytetystä teknisestä prosessista, tarkoituksesta taikka tekijästä.

Elokuvan on tekijänoikeuslain nojalla suojaa saadakseen oltava tekijänsä luovan ilmaisun omaperäinen tulos. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että tekijänoikeuden suojaaman elokuvateoksen käsite kattaa nykyään suurimman osan elokuvallisin menetelmin valmistetuista tallenteista, joiden ilmiasu on edes jossain määrin omaperäinen.

Olennaista teosharkinnassa ei ole esimerkiksi kesto, kuvaajan ammattitaito tai kuvan laatu. Myöskään videoiden asiapitoisuus ei ole teoskynnyksen kannalta keskeinen kriteeri. Ratkaisevaa on se, kuvastavatko esimerkiksi videot kokonaisuutena ilmaisultaan riittävästi tekijän persoonaa ja käykö niistä ilmi tekijän vapaat ja luovat valinnat teosta tehtäessä. Näitä valintoja voivat ilmentää esimerkiksi valitut kuvaustavat panorointeineen ja zoomauksineen sekä niiden vuorottelu kuvauskulmineen, kestoineen ja valaistuksineen. (TN 2019:10)


Tekijänoikeuslain 21 § mahdollistaa julkaistun teoksen esittämisen opetuksen yhteydessä, mutta poikkeus ei koske näytelmä- tai elokuvateoksia. Tekijänoikeuslaki sallii rajatuissa tilanteissa julkaistun teoksen käyttämisen opetustoiminnassa ilman käyttölupaa myös opetuksen havainnollistamiseksi. Teoksen käyttö on sallittua esimerkiksi silloin, kun käyttölupaa ei ole lainkaan tarjolla tai se on vaikeasti saatavilla, ja  teoksen käyttö on tarpeen opetuksen havainnollistamiseksi. Ks. lisää opetuksen havainnollistamisesta.

Tv-ohjelmia varten opetushallitus on neuvotellut kouluille luvan tiettyjen tv-ohjelmien esittämiseen ja tallentamiseen (ks. TV- ja radio-ohjelmien tallennus- ja esityslupa). Luvan voi hankkia myös elokuvan luvanhaltijoilta (esim. Elokuvalisenssi) tai suoraan tekijältä, kun kyseessä on esimerkiksi lyhyt videoklippi, jonka tekijä on tiedossa. CC-lisenssi, tai muu avoin lisenssi, on tekijän etukäteen antama lupa, voi myös mahdollistaa käytön opetuksessa.

Linkit
Julkinen esittäminen, tekijänoikeuslaki 21 §
Tekijänoikeusneuvoston lausunto 2019:7, videon tekijänoikeudellinen suoja
Kopiosto: Tv-ohjelmien käyttö opetuksessa
Kirsi Niittyinperä: Hyödyllistä ja hauskaa oppia (IPRinfo 5/2008)
Esimerkki: Videoiden käyttö opetuksessa
Voiko YouTube -videon näyttää opetuksessa?
Opetuksen havainnollistaminen, tekijänoikeuslaki 14a §