Esitysten pääpiirteitä

Lähtökohtana tekijän yksinoikeus määrätä teoksen esittämisestä
Oppilaiden pitämät näytelmä-, musiikki-, tanssi- ynnä muut esitykset voivat itsessään olla teoksia, mutta lisäksi ne tavallisesti perustuvat johonkin jo olemassa olevaan teokseen, kuten näytelmään, sävellykseen tai sanoitukseen. Esityksissä onkin kyse teoksen yleisön saataville saattamisesta – esittämällä teos julkisesti läsnä olevalle yleisölle – mikä kuuluu tekijän yksinoikeuteen. Esityksen ilmaisutavalla ei ole merkitystä, joten esittämistä voi olla esimerkiksi näytteleminen, musiikin soittaminen tallenteelta tai kirjan lukeminen ääneen.

Lainsäädäntöön perustuvat rajoitukset
Teosta saa kuitenkin esittää tietyissä tilanteissa tekijältä lupaa kysymättä, sillä tekijän yksinoikeutta on rajoitettu. Teemassa ”Vapaa käyttö” on esitelty lainsäädäntöön perustuvia yleisiä tekijänoikeuden rajoituksia. Laissa on esimerkiksi säädetty tekijänoikeudelle tietty suoja-aika, jonka jälkeen teoksia saa esittää vapaasti. Lisäksi teoksen siteeraaminen on sallittua jo lain nojalla.

Tekijän yksinoikeutta on rajoitettu esitysten osalta myös muissa tilanteissa. Tekijänoikeuslain 21 §:n 1 momentin mukaan julkaistun teoksen saa esittää opetuksen yhteydessä. Teos on julkaistu, kun sen kappaleita on saatettu kauppaan tai muuten levitetty yleisön keskuuteen tekijän suostumuksella. Tällöin ei tarvitse kysyä tekijältä lupaa esittämiseen, sillä esittäminen on sallittu jo lain nojalla. Rajoitus ei kuitenkaan koske näytelmä- ja elokuvateoksia (kts. niistä enemmän alla).

Opetuksen yhteydessä ei ole aivan täsmällinen määritelmä, mutta jakajana voidaan pitää sitä, esitetäänkö teos oppitunnilla vai sen ulkopuolella. Tällöin teoksen esittäminen oppitunnilla on esittämistä opetuksen yhteydessä ja näin ollen sallittua ilman lupaa. Teoksen esittäminen muissa yhteyksissä ei ole sallittua tämän säädöksen nojalla.

Myöskään ansiotarkoituksessa tapahtuva opetus ei kuulu mainitun yksinoikeuden rajoituksen piiriin. Tekijällä on siis oikeus määrätä teoksen esittämisestä kaupallisen opetuksen yhteydessä, mikä on ymmärrettävää tekijänoikeuden rajoituksen perustuessa sivistyksellisiin syihin.

Näytelmä- ja elokuvateokset
Esittäminen on sallittua edellä mainitun tekijänoikeuslain 21 §:n säädöksen nojalla ilman lupaa minkä tahansa tyyppisten teosten kohdalla, mutta mainittu tekijän yksinoikeuden rajoitus ei kuitenkaan koske näytelmä- ja elokuvateoksia. Näiden esittämiseen tarvitaan lähtökohtaisesti aina tekijän lupa. 

Esimerkiksi kotimaisten elokuvien esittämiseen pitää hankkia lupa APFI ry:ltä, ja näytelmien esityslupia voi puolestaan tiedustella kirjailijoita edustavasta Suomen Kirjailijaliitosta, Näytelmäkirjailijaliitosta tai Näytelmäkulmasta (linkit artikkelin alla). On myös syytä painottaa, että monien näytelmien kohdalla tekijänoikeuden suoja-aika on kulunut umpeen, joten niitä voi esittää lupaa kysymättä.

Rajatuissa tilanteissa teoksen käyttö on sallittua myös ilman käyttölupaa, jos teoksen käyttö on tarpeen opetuksen havainnollistamiseksi. Teoksen käyttö on sallittua esimerkiksi silloin, kun käyttölupaa ei ole lainkaan tarjolla tai se on vaikeasti saatavilla. 

Luvat teosten esittämiseen
Teoksen esittämiseen voi aina pyytää tekijältä luvan, mikäli tekijänoikeudet ovat voimassa eikä käyttö ole mahdollista laissa olevan erityisen säännöksen perusteella. Esittämistä koskevia lupia on käsitelty kattavasti teemasivulla ”Luvat”.

Musiikin esittämisen oppitunnin ulkopuolella, kuten koulun juhlissa, voi olla sallittua säveltäjiä, soveltajia ja sanoittajia edustavan tekijänoikeusjärjestö Teoston tarjoamaan kuntaluvan nojalla (kts. linkki artikkelin alla). Äänitemusiikin esittämiseen tarvitaan lisäksi lupa äänitteiden tuottajia edustavalta Gramexilta. Gramex-lupaa voi hakea Gramexin ja Teoston yhteisestä palvelusta Musiikkiluvat.fi.

Esityksen pohjana oleva materiaali
Teoksen esittämistä varten esittäjä tarvitsee teoskappaleen, kuten nuotit tai laulun sanat. Tämä edellyttää usein uusien kappaleiden valmistamista jostakin jo olemassa olevasta teoskappaleesta, mikä kuuluu myös tekijän yksinoikeuteen. Esimerkiksi oppilaiden pitämää musiikkiesitystä varten voi olla tarpeen kopioida heille laulun sanat ja nuotit musiikkikirjasta. Opetushallitus sekä Kopiosto ovat kuitenkin hankkineet kouluille kopiointiluvan, jonka perusteella koulut saavat valokopioida julkaisuja tietyn määrän.

Nuottien osalta määräksi on sovittu 10 sivua per julkaisu. Nuotteja saa kopioida esityksiä ja niihin valmistautumista varten silloin, kun kyseessä on opetustilanne tai maksuton tilaisuus, jonka yleisönä on pääasiassa opiskelijoita, heidän omaisiaan sekä henkilökuntaa. Kuoro-, yhtye- ja orkesterinuottien kopiointi on vielä tiukemmin rajattua – niitä saa kopioida vain musiikin teoria-aineiden opetusta ja tutkimusta varten.