Esimerkki: Nettimateriaalista koottu esitys

Yhteiskuntaopin opettaja Eero koostaa valokopiokoneella oppimateriaalia Suomen eduskunnasta. Hän leikkaa koosteeseen valokuvia sanomalehdistä ja tulostaa muutaman kuvan internetistä. Tekijänoikeuslain mukaan tekijältä tarvitaan lupa teoksen kopiointiin. Eero on lukenut laista, että useimmat valokuvat eivät ole teoksia, mutta hän arvelee että valokuvia ei silti voi kopioida vapaasti. Millainen oikeus kuvaajalla on valokuvaan ja miten se eroaa teoksen suojasta?

Eero haluaa olla hyvänä esimerkkinä ja tehdä oppimateriaalin luvallisesti. Hän tietää, että kouluilla on lupa ottaa rajallisesti kopioita valokuvista ja muustakin suojatusta aineistosta. Millä perusteella ja miten laajasti koulussa voidaan kopioida suojattuja aineistoja? Voiko eri lähteistä otettuja aineistoja yhdistää kopioitaessa yhdelle sivulle? Voiko aineistoja kopioida myös internetistä?

Eero esittää monistamaansa oppimateriaalia luokalle dokumenttikameralla. Sillä voi esittämisen lisäksi tallentaa aineistot digitaaliseen muotoon, jolloin ne voidaan jakaa tiedostoina oppilaille tai esittää myöhemmin luokalle suoraan kameran muistista. Dokumenttikameroiden mukana luokkiin on asennettu videotykit, joihin Eero voi kytkeä oman kannettavan tietokoneensa ja hyödyntää opetuksessa myös Power Pointia. Onko aineistojen esittäminen dokumenttikameralla tekijänoikeudellisesti ongelmallisempaa kuin aiemmin käytetyillä piirtoheittimillä heijastaminen? Miten tekijänoikeus suhtautuu aineiston tallentamiseen digitaaliseen muotoon dokumenttikameran muistiin? Entä aineiston lataamiseen internetistä esimerkiksi Power Point -esitykseen?

Vastaus

Tekijänoikeuslaki suojaa itsenäisiä ja omaperäisiä teoksia. Valokuva voi olla teos, mutta useimmat valokuvat otetaan kuitenkin olosuhteissa, joissa itsenäisyydelle ja omaperäisyydelle ei ole niin paljon sijaa, että lopputulos ylittäisi teoskynnyksen. Alle teostason jääviä valokuvia on haluttu suojata, joten tekijänoikeuslaki suojaa jokaista valokuvaa vähintään lähioikeudella. Tämä suojamuoto vastaa pitkälti teoksen tekijänoikeussuojaa: valokuvan ottajalla on yksinomainen oikeus määrätä valokuvasta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin muuttamattomana tai muutettuna (TekijäL 49 a §). Suurin ero suojamuotojen välillä on suojan kesto. Valokuvan lähioikeudellinen suoja on voimassa 50 vuotta kuvan valmistusvuodesta ja teoksen suoja on voimassa tekijän elinajan ja 70 vuotta hänen kuolinvuodestaan.

Teoksen ja valokuvan kopioimiseen tarvitaan tekijän lupa. Opetusta varten kopioidessa jokaiselta tekijältä luvan kysyminen erikseen olisi käytännössä liian työlästä ja aikaa vievää. Teosten massakäyttöä varten onkin luotu sopimuslisenssijärjestelmä. Kopiointiin liittyvän sopimuslisenssin mukaan kaikenlaisten julkaisujen kopiointiin saa luvan Kopiostolta. Opettajan ei kuitenkaan tarvitse itse sopia julkaisujen kopioinnista, sillä opetushallitus on sopinut Kopioston kanssa kopiointiluvan kaikille lukioille, ammatillista koulutusta antaville kouluille ja peruskouluille. Lupaan kuuluu oikeus valokopioida lukuvuoden aikana 20 sivua julkaisua kohden, tai enintään puolet, jos julkaisu on lyhyt. Lupa koskee myös netistä tulostamista mukaan lukien valokuvat. Jaettavien kopioiden määrää ei ole rajattu, joten kopioita voi ottaa niin monelle oppilaalle kuin on tarpeen. Sama lupa mahdollistaa myös kopioyhdistelmän tekemisen, jolloin samaan kopioon kootaan useasta eri lähteestä aineistoja.

Tekijänoikeuslain tavoitteena on olla teknologianeutraali. Käytännössä teknologian kehitys on kuitenkin tuottanut uusia rajanveto-ongelmia. Piirtoheitintä ja dokumenttikameraa tulkitaan samalla tavalla: teosten esittäminen niillä on sallittua.